Minulle oli selvää, että jossain vaiheessa perheeseemme muuttaa koiranpentu. Ajattelin, että koiranpentu hankitaan, kun elämä stabiloituu, opiskelut ovat ainakin toiselta meistä ohitse, säännölliset tulot helpottavat koiran ylläpitämistä, ja aikaa jää koiran kouluttamiseen ja leikittämiseen. Palloilimme Joakimin kanssa eri rotujen välillä, emmekä olleet varmoja minkälainen koira olisi juuri meille se oikea.
Aloitimme rotupohdinnan Rottweilerista, kunnes totesimme, että kokonsa puolesta se on talouteemme liian suuri koira. Periaatteemme oikean rodun etsinnässä oli kuitenkin se, että koiralla täytyy olla luonnetta, sen täytyy soveltua lapsiperheeseen ja kokonsa puolesta sitä täytyy voida kuljettaa mukana. Koiralla tuli olla myös huumorintajua ja vauhtiakin sai olla. Google sauhuten ja eri foorumeita selaten törmäsimme staffeihin. Totesimme, että rotumääritelmän mukaan staffi sopii juuri eikä melkein meidän kriteereihimme - keväällä 2011 alkoi pennun etsintä.
Olimme yhteyssä useisiin kasvattajiin, ja alunperin etsimme itsellemme punaista pentua. Sillä hetkellä, kun pennunhankintamme oli ajankohtaista, punaisia pentueita ei juuri ollut tulossa, ja jouduimme pohtimaan muita värivaihtoehtoja. Muutamien kommervenkkien, ja useiden kuukausien etsintöjen jälkeen, löysimme vihdoin pentueen, joka vastasi odotuksiamme - mikä parasta Helsingistä. Kävimme tutustumassa pentuihin ja ennen kaikkea kasvattajaan, ja tapaamisesta jäi hyvin lämmin ja hyvä fiilis. Pentujen emä valloitti meidät luonteellaan ja pennuthan toki olivat aivan hurmaavia.
Tästä alkoi meidän tarina!
Brave Dragon's Apache "Nano"
s. 25.11.2011
© Marja Kurikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti